Kun minä olin pieni, niin silloin kerättiin leskenlehtiä ja neliapiloita. Leskenlehdistä sai kivan seppeleen ja neliapilan löydettyään oli mahdollista esittää toive, jonka halusi toteutuvan. 

Kun minusta kasvoi aikuinen, niin neliapiloita enemmän on alettu kerätä pointseja ja stondiksia. Niitä saa valittamalla toisen tekemisistä. Valittaa täytyy tottakai aina, kun valittamisen aihetta löytyy. 

Kun minä olin pieni, aikuiset olivat kohteliaita toisilleen. Ne etsivät positiivista sanottavaa ja saivat hyvän mielen saatuaan toisensa hyvälle mielelle. Kettumaiset ihmiset olivat  harvinaisia paskalakkeja, jotka koko kylä tunsi.
Nyt kun minä olen aikuinen, negatiivisuus ja valittaminen on trendikästä. Kaikkiin pieniinkin murheisiin on löydettävä elävä ihminen. Se ihminen kaivetaan vaikka hirttoköysi kaulassa suosta ja varmistetaan että köysi on tarpeeksi tiukalla. Pahinta on, jollei syyllistä löydy. Ei voi valittaa kellekään tai missään.

Paitsi kaupungin avoimessa puskaradiossa.

Siellä löytyy selkääntaputtajia. Siellä valittamisesta ja negatiivisuudesta saa älykön maineen. Että uskallatkin sanoa noin suoraan! 

Kun minä olin pieni, minua taputettiin selkään, jos joku loukkasi minua turhanpäiten. Minulle sanottiin, että älä välitä. Se on kateellinen tai ymmärtämätön. Sinä sen sijaan olet tehnyt parhaasi.
Avoimessa puskaradiossa kun joku kehuu toista, kolmas antaa ymmärtää, että ihan turhaan kehut. Nimetkin mainitaan.

Mikään ei koskaan ole hyvin. Ja vaikka olisikin, niin aina edes vähän palautetta on annettava. Sehän kasvattaa. Sehän saa toisen tekemään vielä enemmän mun hyväkseni. Mullahan on mielipide, sananvapaus ja isompi muna. Ainakin tämän pienen hetken.

Olisiko aika alkaa kerätä pointseja kohteliaisuuksista? Mitähän jos seuraavan kerran, kun käyn jossain paikassa, jota on moitittu jostain, yritän oikein etsimällä etsiä kehumista. Yritän ymmärtää sitä ihmistä siellä kaiken keskellä. Ja jos en löydä mitään positiivista sanottavaa, jätänkin sanomatta. 
Koska en tunne, en välttämättä tiedä kaikkia asioita ja olosuhteita. Miksi silloin arvioimaan vain sitä mitä omat silmäni näkevät.
Nehän näkevät faktisesti vain sen minkä tahtovat.

Tehdäänkö tästä maailmasta parempi paikka keräämällä hyviä sanoja ja tekoja? Siinä vain taivas on rajana.